Mikä auttaa, kun hermostuttaa tai tekisi mieli räjähtää
Ihan ensimmäiseksi on todettava, että on taito tunnistaa omat tunteensa ja sen, mitä kohti tunne voi viedä. Kysymys sinällään osoittaa luottamuksen siihen, että omaan käyttäytymiseensä voi vaikuttaa ja ettei hermostumiselle tai vihan tunteille tarvitse antaa valtaa. Valta ja kontrolli omasta toiminnasta on aina ihmisellä itsellään, ei sillä, mikä yllykkeen voi nostaa pintaan.
Tule ”pään sisältä” pois tähän hetkeen: Millainen ilma on ulkona? Mitä näet? Minkä väriset sukat sinulla on jaloissasi? Laske kylmää vettä käsillesi ja kasvoillesikin, jos mahdollista. Juo lasi vettä, tee haaraperushyppyjä hetken aikaa, puristele stressilelua (tai kuplamuovia, muovailuvahaa, sinitarraa, tennispalloa..) Ja muista: tämä hetki menee ohi.
On tärkeää käsitellä ne, elää ja tuntea ne läpi. Vaikka voi tuntua hyvinkin rankalta käydä läpi vihaa, ärsytystä, pelkoa, ahdistusta, on parempi antaa niiden tulla ja sitten myös mennä, kuin yrittää tukahduttaa niitä. Tukahdutetut tunteet aina pyrkivät pintaan jossain kohtaa ja tukahdutettuina joskus vielä alkuperäistä voimakkaampina. Tunteet voivat tuntua myös kehollisina reaktioina, mikä voi olla joskus pelottavaakin. Tunteet ovat kuitenkin vain tunteita, ne tulevat, ne menevät, eivätkä sinänsä vahingoita ihmistä.
Tunteen purskahtaessa kannattaa pysähtyä pohtimaan, mistä tunne kumpuaa. Yleensä tunteen takana on jonkinlainen ajatus, tulkinta tilanteesta ympärillä tai äkillinen reaktio johonkin – vaikkapa toisen ihmisen käyttäytymiseen. Jos esimerkiksi ajattelee toisen käyttäytyneen väärin, on loogista hermostua tai suuttua. Vaikka toinen olisikin käyttäytynyt väärin, valtaa omasta käyttäytymisestä ei ole hyvä sysätä toiselle. Voi ajatella, että toinen käyttäytyi väärin, koska ei tiennyt tai osannut parempaa tapaa toimia. Tällainen ajatus voi tuoda jopa lempeyttä ja ymmärrystä toista kohtaan.
Sitäkin on hyödyllistä pohtia. Tarve voi olla kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen tarve, levon, tilan ja rauhan tarve. Erityisesti kuormittavassa elämäntilanteessa voi kokea pinnan olevan tiukilla ja se johtuukin siitä, että meneillään on liikaa suhteessa omiin voimavaroihin.
Joskus tunne voi olla niin voimakas, ettei siihen pysty suhtautumaan kovin rationaalisesti. Silloin voi olla paikallaan ottaa aikalisä. Tilanteesta poistuminen voi auttaa kummasti. Pieni liikehdintä, talon ympäri kävely, hyppely, hengittely toimivat monelle. Jollekin voi toimia esimerkiksi ystävälle soittaminen tai suihkussa käyminen. Kannattaa sitkeästi etsiä itselleen sopivaa keinoa rauhoittaa itseään. On hyvä myös kertoa tunteen aiheuttaneelle ihmiselle, että poistuu hetkeksi rauhoittumaan, ettei sulje toista pois yhteydestä tai jätä tätä ihmettelemään, mitä tapahtui.
Jos tunteen aiheuttaja on lapsi ja on yksin lapsen kanssa, poistuminen ei luonnollisestikaan ole mahdollista. Lapsi myös usein aiheuttaa aikuisessa voimakkaitakin tunteita. Lapsen iästä riippuen voi kenties poistua hetkeksi toiseen huoneeseen, käydä juomassa lasi vettä tai vetämässä henkeä parvekkeella – josta näkee lapsen. Joskus auttaa, kun on tietoa lapsen kehitysvaiheista ja että moni aikuista ärsyttävä asia on lapsen kehitystehtävä ja on tästä näkökulmasta tärkeää, että se tapahtuu.
Myös toisen asemaan asettuminen voi tuoda empatiaa ja lohtua: Miltä tuntuisi itsestä, jos hukassa omien tunteidensa kanssa ollessaan, läheinen, turvallinen aikuinen suuttuisikin tai jättäisi yksin? Mitä itse tarvitsisi vastaavassa tilanteessa – pystyykö siihen vastaamaan?
Niitä voi purkaa liikkumalla, kirjoittamalla, piirtämällä, hengitysharjoitusten avulla jne. Tunteet varastoituvat kehoon ja siksi liikkuminen tai niiden ulos hengittäminen on hyödyllistä. Voi kuvitella hengittävänsä uloshengityksellä vihaa (ärsytystä, pettymystä, turhautumista..) ulos ja sisäänhengityksellä hengittävänsä sisään rauhaa, tasapainoa, tyyneyttä.
Kirjoittaminen ja piirtäminen taas voi auttaa jäsentämään mielen sisäistä myrskyä. Lauseiksi tai kuviksi asian järjestäminen auttaa saamaan omaa sisäistä maailmaa haltuun. Päiväkirjaan voi oksentaa kaiken, mitä ei toisille sanoisi.
Jos tuntuu, ettei mikään auta ja on usein samassa tilanteessa itsensä kanssa, kannattaa hakea keskusteluapua itselleen. Joskus ulkopuolisen ihmisen kanssa tilanteen reflektointi voi auttaa isostikin. Joskus taas tunteiden tunnistamisessa, säätelyssä ja hallinnassa on jo lapsesta tai nuoresta asti ollut haasteita, erityisesti jos itse omassa kasvuympäristössään ei ole kokenut tulleensa nähdyksi ja kuulluksi kaikkine tarpeineen.
Terapiassa voidaan pohtia, onko esimerkiksi lapsuudenperheessä saanut itkeä ja tuoda omia tunteitaan turvallisesti ulos, vai onko siitä kenties seurannut jotain ikävää. Jos näin on, voi taidon oppia aikuisenakin. On tärkeää katkaista ylisukupolvinen ketju: Monesti vanhempi kasvattaa lastaan, niin kuin on itse tullut kasvatetuksi tai sitten hyppää toiseen ääripäähän. Tunteiden kanssa saa tarvita apua ja tukea.
Tunteiden kuin muunkin elämän hallinnan kanssa auttavat ihan perusasiat: Hyvät, palauttavat yöunet. Virkeänä ja levänneenä jaksaa kohdata vaikeita asioita -myös tunteita- paremmin. Terveellinen ja säännöllinen syöminen auttaa hyvinkin monessa asiassa, alkoholin ja nikotiinin välttäminen, veden riittävä juominen.
Rytmi ja rutiinit päivässä luovat järjestystä arkeen: On aika tehdä työtä tai opiskella, aika tehdä jotain omaa rentouttavaa ja mieleistä juttua– harrastaa sekä olla yhteydessä muihin ihmisiin.
Kun omista murheistaan ja hermostumisistaan puhuu toisille, voi saada kullanarvoisia vinkkejä sekä samalla huomata, että suunnilleen samankaltaisten asioiden kanssa me kaikki ihmiset painimme. Harva on yksin ja ainoa, joka kokee, että tekisi mieli räjähtää. On osa inhimillistä elämää kokea hyviä ilon aikoja ja murskaavaltakin tuntuvia aikoja ja kaikesta voi selviytyä.
